Arjen ruokaelämyksiä lasten kanssa
Blogi tuo arkeen näkökulmia ruuasta ja hyvinvoinnista. Lapsen kanssa yhdessä kasvetaan ruokaturistista monipuoliseksi ruokaosaajaksi
– pilke silmäkulmassa.
Eikä kiinnostuksen kohteena ole se, mitä ruokalautasen sisällä on, vaan mitä tapahtuu sen ulkopuolella. Syömisen pulmia ei tarvitse pelätä, vaan ne voivat olla jokaiseen elämään kuuluvia elämyksiä.
Turhan lyhytkatseinen ensisijainen tavoite on saada lapsi syömään. Ja toimintatavatkin sitten muotoutuvat tukemaan sitä: uhkailu, lahjonta, kiristys. Mutta muuttuisiko toimintatavat yhtään, jos johtavana ajatuksena on myönteinen ruokasuhde ja että lapsi haluaa syödä hyvin. Tiedän, mitä ajattelet, kun istahdat lapsen kanssa ruokapöytään. Millä ilveellä saan tämän lapsen syömään tarjolla olevaa ruokaa? Inhimillisistä syistä ruokailujen ja ruokakasvatuksen… Continue reading Apua, lapsi ei syö!
Tiesitkö, että koulupolun aikana Suomessa lapsille ja nuorille tarjotaan noin 2500 maksutonta, täysipainoista kouluateriaa. Tämä on kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin poikkeavaa ja muualla maailmassa vanhemmat, virkamiehet ja poliittiset päättäjät katsovat ihaillen meidän kouluruokajärjestelmäämme. Itse omalla koulupolullani nautin suuresti kouluaterioista ja koin niistä kiitollisuutta. Tunne on yhä sama, kun tiedän myös lapsieni saavan nauttia tästä mahtavasta palvelusta.… Continue reading Joko lapsesi käy Maistuvaa koulua?
Alkuvuonna on julkaistu useita ensisijaisesti vanhemmille suunnattuja videoita ruokakasvatuksen eri teemoista. Toki videot sopivat myös perehdytykseksi esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille sekä kasvatus- ja opetushenkilöstölle päiväkodeissa ja kouluissa. Näihin kannattaa tutustua! Lapsi kiukuttelee, mitä teen? (kesto 0:48 min) Miten saan lapseni syömään kasviksia? (kesto 0:39 min) Kuinka usein lapsen on hyvä syödä? (kesto 0:58) Meidän ruokapäivä päiväkodissa (kesto 3:30… Continue reading Videoita vanhemmille ruokakasvatukseen
Otsikko sen sanoo. Aivan varmasti minut voisi luokitella nirsoksi, varsinkin lapsena. Mutta niin kuin huomaatte, sana nirso kalskahtaa aikas negatiiviselle. Se on jotain, mitä ei haluta. Jotain, mikä on ongelma (minä=nirso=huono). Siksi onkin siirrytty käyttämään samasta asiasta käsitettä valikoiva syöminen, mikä on hyvä. Se on toiveikkaampi ilmaisu ja lähempänä ratkaisua eikä ongelma. Kiintoisa piirre ihmisessä… Continue reading Olen nirso
Tutkin alakoulun ruokakasvatusta, mutta olen huomannut, ettei asian esittäminen tällä tavoin kerro juuri mitään useimmalle. Omaksi harmikseni huomaan, että useimmat ruokakasvatuksen ulottuvuudet jäävät helposti täysin paitsioon. Osin ehkä siksi moni erityisesti yläkoulussa työskentelevä ei pidä itseään ruokakasvattajana. Käsitteen ’ruokakasvatus’ voi määrittä useilla tavoilla. Hyvin laajasti ajateltuna se on kaikkea ruokaan ja syömiseen linkittyvää viestintää,… Continue reading Ruokakasvatus – Niin kasvatatte mitä?
Lihavuuden ja ylipainon terveysriskit on perinteisesti pyritty poistamaan laihduttamalla, kannustamalla syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Tämä niin kutsuttu painokeskeinen lähestymistapa ei kuitenkaan välttämättä kohenna terveyttä tai alenna painoa pysyvästi vaan voi jopa vahingoittaa. Sen on nähty muun muassa lisäävän ruokaan ja kehoon liittyviä huolia, painon jojottelua, syömishäiriöiden esiintyvyyttä, painoperusteista stigmaa ja syrjintää sekä alentavan itsetuntoa.… Continue reading Terveyttä kaiken kokoisena
Terveyttä edistävä ruokakasvatus on kuin hedelmäpuun istutus. Puuntaimi ei tuota heti hedelmää, vaan puutarhuri kastelee, lannoittaa ja leikkaa luottaen siihen, että vuosien päästä voi nauttia runsaan sadon. Vaihtoehtoisesti puutarhuri ei tee mitään tai tekee vääriä asioita ja puun hento taimi voi kuivettua. Tekipä mitä vain, ei taimen laji muutu ja siksi samat keinot eivät tepsi… Continue reading Yksi toimii aina − kärsivällisyys
Tavatessani alakoulun opettajia, heidän huolensa on usein sama. Koululaiset eivät syö lounasta haarukkaa JA veistä käyttäen. Niin sanottu Amerikkalainen tyyli syödä pelkällä haarukalla on levinnyt myös tänne Suomeen. Itsekin huomaan usein pilkkovani annokseni valmiisiin suupaloihin, jonka jälkeen niitä on kätevä käsitellä vain haarukkaa käyttäen. Jos toivot, että lapsesi osaavat syödä kahta aterinta käyttäen, KATA PÖYTÄÄN… Continue reading Kata pöytään myös veitset
Kyläillessä on mukava nauttia vieraanvaraisuudesta ja herkullisesta tarjoilusta. On kuitenkin kiusallista kokea, että on syötävä tai muuten loukkaa antajaa. Voi olla, että tämä ajatushyrrä on todellista vain omassa mielessä ja oikeasti voi aivan hyvin kieltäytyä. Mutta tuntuu, ettei se aina ole vain ajatusharhaa. Meillä on erilaisia tapoja syödä. Saatamme rajoittaa ruokavaliotamme ehkä turhaan, mutta joskus… Continue reading Onko tuputtaminen tarpeellista?
Luin iltasatuja vanhasta Aapiskukosta (julkaistu vuonna 1938). Havahduin siihen, että tarinoissa tuotiin esille köyhyyttä ja ruuanpuutetta. Toistuvana teemana viimeinen leivänkannikka jaettiin muiden kanssa. Kuin olisi lukenut kaukaista historian kirjaa ja silti siihen on ollut helppo samaistua vain 80 vuotta sitten. Muutama vuosi Aapiskukon julkaisun jälkeen asetettiin laki turvaamaan koululaisille ilmainen kouluruoka, koska monet lapset olivat… Continue reading Miksi ruuasta pitää edelleen puhua?
Hetki ruualle -blogia kirjoittaa ruuhkavuosia elävä laillistettu ravitsemusterapeutti (TtM) Aija Laitinen, jonka haaveena on osata jonain päivänä säestää yhteislaulua pianolla. Sydämen asiana on lasten ruokakasvatus ja sitä kautta hyvinvoinnin edistäminen.
Tieto ruokakasvatuksen keinoista ei lisää tuskaa. Blogin tarkoituksena on purkaa vanhempien ahdistusta ja syyllisyyden tunteita ruokahetkistä ja syömisestä. Ahdistus vaihtuu ruokailoon ja nautintoon.
Hetki Ruualle 